SERRA DE AIRESINPAIMEN KOIRA

SERRAT SUOMESSA

Ensimmäinen serra de Aires, narttu Mona Lisa de Alvaiazere, tuli Suomeen –94. Jo seuraavana vuonna saapui kaksi narttua lisää ja –96 tuli ensimmäinen uros. –97 syntyi Suomen ensimmäinen serrapentue ja sen jälkeen kanta on kasvanut tasaisesti, on tullut pentueita ja uusia tuontikoiria. 

Vuonna 2009 rekisteröintimäärä oli 68 koiraa lähde: KoiraNet/SKL). Tämä luku pitää sisällään Suomeen rekisteröinnit eli siitä puuttuvat kuolleet, viedyt koirat sekä ulkomaalaiset, jotka eivät ole FI-rekisterissä (lähde: Koira Net ).

"APINAKOIRA"Tämän lempinimen serra on saanut apinamaisen naamansa ja ilmeensä takia. Jotkut yksilöt jopa kiipeilevätkin kuin apinat! Ensi alkuun kenties kömpelön vaikutelman antava serra pyrähtää hetkessä ketterästi liikkeelle jotain kiinnostavaa nähtyään.

Serra de airesinpaimenkoira jakaa mielipiteet, siitä joko pitää tai sitten ei pidä.  Karvaisen ja ehkä hieman rakkimaisen ulkomuodon alle kätkeytyy yleensä juro, pidättyväinen, omistajaansa kiintynyt koira. Sillä on myös voimakas vartioimisvietti, joka vahvistuu yön myötä. Näiden luonteenominaisuuksien vuoksi, serra tarvitsee hyvin vahvan omistajan, joka osaa lukea ja  ymmärtää serran, välillä ehkä hankalaakin, luonnetta.Jo pennusta pitäen serran pitäisi tietää paikkansa laumassa, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se alistetaan voimakeinoilla vaan ystävällisesti mutta ehdottoman johdonmukaisesti ja peräänantamattomasti ohjailemalla oikeaan suuntaan. Serraa on hyvä pienenä ja myöhemmässäkin vaiheessa viedä ihmisten ilmoille ja tutustuttaa erilaisiin tilanteisiin, ihmisiin ja eläimiin. Näin se oppii tässä jatkuvasti urbanisoituvassa 
maailmassa olemaan hyvä koirakansalainen. Vilkkaana ja erittäin älykkäänä alkukantaisena rotuna ei ole suositeltavaa, että se joutuu ulkoilemaan vain hihnassa korttelin ympäri. Olenkin sanonut, että serra ei ole sohvakoira muuten kuin syödessään sitä...

Parasta elämää serralle on olla perheensä parissa sekä sopivasti aktivoitua kaikenlaisesta tekemisestä.  Harrastusmahdollisuuksia on myös serroille sopivia, esim. ketteryytensä ansiosta sen kanssa voi  harrastaa agilityä, onpa joku harrastanut koiratanssiakin.!

Harrastuksia mietittäessä pitäisi kuitenkin huomioida koiran oma luonne, vieraita ihmisiä vieroksuva ei ehkä sovellu ihmisten etsintään, mutta avoin ja ihmisiä rakastava serra näitäkin löytyy… ) 
on taasen aika omiaan tähän touhuun. Paimennusvaiston omaava serra on varmasti onnellinen päästessään toteuttamaan viettejään, sillä oikealla ja ohjatulla tavalla tietenkin, ettei tule autot ja pyörätkin paimennettua!

  • Ulkonäöllisesti

  • serrat ovat heterogeenisiä, näyttelykehissäkin saattaa olla yhtä aikaa monennäköisiä koiria; iso- ja pieni kokoisia, on lyhyttä ja pitkää runkoa, niukka- ja runsasturkkisia, jne kuitenkin ollen rotumääritelmän mukaisia.

  • Portugalissa serroilla on rotuunottoja.Tällaisen RI-rekisteröidyn koiran jälkeläisiin voi tulla "kivoja" yllätyksiä, ne voivat kenties suunnilleen muistuttaa serraa, mutta niitäkin tarvitaan…  

    Serra on suhteellisen vähään tyytyväinen; oikeanlaatuinen ravinto, turkin hoito ja liikunta ovat a ja o.
    Serra ei koskaan saa olla lihava, mieluummin ”kuiva”. Pienen pennun on hyvä saada vapaata liikuntaa mahdollisimman paljon. Tällä tavalla lihakset ja motoriikka kehittyvät ja pentu saa itse ratkoa eteen tulevia pulmia,  kuten miten mennä oksan yli tai ali tai….Turkin hoidossa voi varautua pahimpaan, varsinkin pentuna, saattaa olla todella pehmeä karvanlaatu, joka takkuuntuu helposti. Siksi olisi tärkeää opettaa serra hoitotoimenpiteisiin pennusta pitäen. 
    Mutta pitkäjänteisyydellä siitäkin selviää ja onneksi yleensä serran turkki karhenee iän myötä.

    Joillakin yksilöillä on karkempi karvanlaatu, mikä säilyy takuttomana pitkiäkin aikoja eikä  likaannu kovin helposti, kura vain harjataan kuivuttuaan pois. Yleensäkään ei ole tarpeellista  pestä serraa ellei ole ihan välttämätöntä. Serralla ei myöskään ole varsinaisia karvanlähtöjäkään, koska yleensä pohjavilla serralta puuttuu, tämä omalta osaltaan tietenkin helpottaa kodin puhtaana pysymistä ( syksyn kurakelit asia erikseen...)

    ONGELMIA

    Serrojen ehkä suurin terveydellinen ongelma on lonkkadysplasia. Rodun suppean geenipoolin vuoksi  ei kuitenkaan voida vielä käyttää jalostukseen vain ja ainoastaan A ja B lonkkaisia koiria, 
    vaan on katsottava kokonaisuutta.  Dlonkkaisessa koirassa voi olla joitakin muita hyviä ominaisuuksia, joita halutaan jatkaa jalostustyössä. Tämä kaikki on kasvattajan omassa harkinnassa ja vastuulla.  
    Rodusta löytyy, toistaiseksi yksittäisiä tapauksia, myös epilepsiaa ja allergiaa. 
    Epilepsia on hankala sairaus, jota voi olla vaikeaa karsia pois, mutta tähän voi vaikuttaa 
    luonnollisesti jalostusvalinnoilla eli pyrkiä välttämään selkeästi sairaita ja sairautta periyttäviä yksilöitä.  Läheskään kaikkien koirien sukutaustoja ei kuitenkaan tiedetä, joten tämä hankaloittaa sairauden vastustamista.

    Rodun luonteessa tavataan ei-toivottua käytöstä, on aggressiivisia, liian pidättyväisiä koiria ja jopa arkojakin. Rodunomainen luonnehan serralla on pidättyväinen ja epäluuloinen vieraita kohtaan, olematta kuitenkaan aggressiivinen. 
    Meillä on myös olemassa avoimiakin luonteita jotka, ainakin omistajansa läsnä ollessa, jopa suukottelevat vieraita .

    Valitettavasti kahdesta hyväluonteisesta vanhemmasta ei ole 100%.n takuita, että pennuistakin tulee hyväluonteisia, aina tulee yllätyksiä senkin osalta. Kasvuympäristön vaikutukset ja kaikenlaiset negatiiviset kokemukset pentuvaiheessa voivat vaikuttaa käytökseen aikuisena.

sivu ylös